Suomen syntyvyys yksi EU-maiden matalimpia – vain 1,32 lasta naista kohden. Syitä alhaiselle syntyvyydelle ovat muun muassa taloudellinen epävarmuus, vaikeudet työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa sekä yhteiskunnalliset trendit.
Erityisesti yksinelämisen yleistyminen ja perinteisestä perhemallista pois siirtyminen ovat vaikuttaneet syntyvyyteen. Avoliitot ja yksin asuminen ovat nykyään paljon yleisempiä kuin ennen. Myös avioerojen määrä on kasvanut, mikä osaltaan laskee syntyvyyttä. Lisäksi lasten hankintaa lykätään yhä pidemmälle ja monet jäävät lopulta kokonaan lapsettomiksi.
Itsensä toteuttaminen, urakehitys ja taloudellinen riippumattomuus koetaan usein tärkeämmäksi kuin perheen perustaminen. Nämä kehityssuunnat heijastavat yhteiskunnan ja elämäntapojen muutosta, joka on johtanut perinteisen ydinperhemallin murentumiseen. Matala syntyvyys on huolestuttavaa, sillä se voi johtaa työvoiman vähenemiseen sekä hyvinvointivaltion rahoituksen vaikeuksiin tulevaisuudessa. Tarvitaan lisää tukitoimia perheiden taloudellisen turvallisuuden parantamiseksi sekä työn ja perhe-elämän paremmaksi yhteensovittamiseksi.
Suomen syntyvyys on laskenut historiallisen alhaiselle tasolle
Suomalaisnaisten hedelmällisyys on laskenut tasaisesti jo useiden vuosikymmenten ajan. Kun 1980-luvulla kokonaishedelmällisyysluku kohosi vielä 1,6-1,7:ään, on se 2000-luvulla pudonnut alle 1,5:n. Vuonna 2020 syntyneiden lasten määrä naista kohden oli ennätyksellisen matala 1,35. Taustalla on useita syitä. Taloudellinen epävarmuus saa nuoret aikuiset lykkäämään lastenhankintaa. Myös naisten kouluttautuminen ja tasa-arvon lisääntyminen ovat johtaneet lastensaannin myöhentymiseen. Lisäksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudet sekä epävakaiden työsuhteiden yleisyys hillitsevät syntyvyyttä. Myös parisuhteiden solmimisen väheneminen ja perinteisestä ydinperhemallista luopuminen selittävät alhaista syntyvyyttä.
Yhteiskunnalliset tekijät, kuten kaupungistuminen ja elintason nousu, ovat myös taustalla. Asiantuntijat ovat huolissaan kehityksestä, sillä se ennakoi väestörakenteen nopeaa ikääntymistä ja huoltosuhteen heikkenemistä.Ikääntyminen kuormittaa taloutta
Syntyvyyden laskiessa yli 65-vuotiaiden osuus nousee hurjaa vauhtia. Kun heitä on nyt 22% väestöstä, on osuus vuoteen 2040 mennessä jo 28%. Samalla työikäisten määrä vähenee peräti 16%.
Matala syntyvyys ja väestön ikääntyminen aiheuttavat valtavan paineen julkiselle taloudelle. Eläkemenot ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat, kun taas veronmaksajien määrä pienenee. Arvioiden mukaan pelkästään eläkemenot nousevat 4 miljardilla eurolla seuraavien kahden vuosikymmenen aikana.
Kokonaisuudessaan hyvinvointivaltion rahoitusvaje voi kasvaa jopa 7 miljardia euroa, mikäli syntyvyyteen ja työllisyyteen ei saada käännettä. Tarvitaan siis nopeita toimia syntyvyyden nostamiseksi sekä työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Muuten Suomi ajautuu talouskriisiin väestörakenteen muutoksen vuoksi.
Lue myös: Suomen valtion budjetti ei lupaa hyvää yksinhuoltajalle 2024
Työvoiman supistumisen taloudelliset vaikutukset
Väestörakenteen muutoksella on vaikutuksia myös alueellisesti. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa harvaan asutuilla syrjäseuduilla ja maaseudulla väestön ikääntyminen on voimakasta nuorten ja työikäisten muuttaessa Etelä-Suomen kasvukeskuksiin. Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa monien pienten kuntien asukasluku on pienentynyt jo pitkään.
Useita kouluja ja päiväkoteja on lakkautettu esimerkiksi Kuhmossa, Nurmeksessa ja Sallassa oppilaiden vähyyden takia. Myös terveysasemia ja muita palveluita on karsittu syrjäseuduilta. Tämä heikentää Itä- ja Pohjois-Suomen vetovoimaa entisestään ja ajaa nuoria muuttamaan etelään. Asuntomarkkinoihin kohdistuu paineita, kun syrjäseutujen asunnot autioituvat. Esimerkiksi Kainuussa asuntojen arvo on laskenut jyrkästi.
Alueellinen eriarvoistuminen ja palveluvaje ovatkin todellinen uhka tulevaisuudessa. Tarvitaan rohkeita aluepoliittisia toimia Itä- ja Pohjois-Suomen elinvoimaisuuden turvaamiseksi.
Lue myös: Economist – Suomen talous 14. heikoin EU:ssa
Suomen syntyvyys ja sosiaaliohjelmien mukauttaminen
Suomen väestörakenteen muutos asettaa hyvinvointivaltion historiansa suurimpien haasteiden eteen. Syntyvyyden laskiessa yhä harvemman työikäisen on elätettävä yhä suurempi joukko eläkeläisiä. Veronmaksajien määrä vähenee samalla, kun sosiaalimenojen paine kasvaa väestön ikääntyessä.
Arvioiden mukaan pelkästään eläkemenot nousevat 4 miljardia seuraavien 20 vuoden aikana. Myös terveys- ja hoivamenojen ennakoidaan kasvavan merkittävästi. Ellei mitään tehdä, hyvinvointivaltion rahoitusvaje voi nousta jopa 7 miljardiin euroon 2040-luvulla.
Tarvitaan siis kipeitä rakenteellisia uudistuksia turvaamaan julkisen talouden kestävyys. Eläkeiän nostaminen ja terveydenhuollon tehostaminen ovat välttämättömiä toimia. Myös sosiaaliturvaa on uudistettava kannustavammaksi.
Työperäisen maahanmuuton lisääminen on yksi keino paikata työvoimapulaa. Myös syntyvyyden kasvattamiseen tähtäävillä perhepoliittisilla toimilla, kuten lapsilisien ja kotihoidon tuen korottamisella, voidaan vaikuttaa.
Teknologian ja automaation hyödyntäminen tuottavuuden parantamiseksi on myös olennaista. Kun yhä useampi työtehtävä voidaan automatisoida, pienenevä työvoima riittää paremmin.
Muutosten on tapahduttava nopeasti, sillä aikaikkuna on kapea. Ilman uudistuksia Suomi ajautuu vääjäämättä tilanteeseen, jossa hyvinvointivaltion rahoitus romahtaa kestämättömäksi. Päättäjien on tartuttava heti toimeen turvaamaan tulevien sukupolvien hyvinvointi.
Suomen väestökehitys ajaa päättäjät historiansa vaikeimpien valintojen eteen
Suomen syntyvyys lasku ja väestön ikääntyminen ovat ajaneet yhteiskunnan murrokseen, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Väestörakenne muuttuu perustavanlaatuisesti, mikä pakottaa poliittiseen tasapainoiluun ikävien valintojen äärellä.
Julkisen talouden näkökulmasta kestävyysvajeen paikkaaminen on välttämätöntä. Eläkeiän nostoa, sosiaaliturvan leikkauksia ja verotuksen kiristyksiä tarvitaan, jotta palvelut voidaan rahoittaa tulevaisuudessakin. Talousrealismi on kohtalon kysymys.
Toisaalta yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on vaakalaudalla. Kovat säästötoimet kohtelevat kansalaisia eriarvoisesti ja heikentävät hyvinvointivaltion periaatteita. Myös alueellinen ja sukupolvien välinen tasa-arvo ovat uhattuina, kun palvelut heikkenevät syrjäseuduilla ja nuoremmat polvet joutuvat kantamaan vanhempien taakkoja.
Edessä on siis dilemma: Miten sovittaa yhteen talouden realiteetit ja sosiaaliset arvot? Kompromisseja on tehtävä, mutta mihin vedetään raja? Helppoja vastauksia ei ole. Päättäjiltä vaaditaan viisautta puntaroida eri näkökulmia ja tehdä kipeitäkin ratkaisuja. Yhtä on varmaa: Muutokseen on sopeuduttava, tai muuten edessä on kaaos. Ratkaisut eivät ole helppoja, mutta yhdessä niistä selvitään. Päättäjien vastuulla on nyt turvata Suomen tulevaisuus.