Suomalaisten liikkuvuus on heikentynyt huomattavasti

Suomalaisten liikkuvuus on ollut perinteisesti hyvällä tolalla, mutta viime vuosina kehitys on ollut huolestuttavaa. Tutkimusten mukaan suomalaisten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt merkittävästi etenkin työikäisillä aikuisilla ja lapsilla. Tämä kehityssuunta on hälyttävä, sillä riittävä liikunta on avainasemassa kansanterveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Liikkumattomuuden seurauksena yhä useampi suomalainen kärsii ylipainosta, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista sekä mielenterveysongelmista. Samaan aikaan lasten motoriset taidot ja kunto ovat heikentyneet. Tässä artikkelissa tarkastellaan suomalaisten liikunnan vähenemisen syitä ja seurauksia sekä pohditaan keinoja, joilla kansakunnan liikkuvuutta voitaisiin parantaa tulevaisuudessa. On tärkeää ymmärtää liikunnan merkitys kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, jotta muutoksen aikaansaaminen on mahdollista.

Syyt liikunnan vähenemiselle

Teknologian kehittyminen ja elämäntapojen muuttuminen ovat johtaneet siihen, että suomalaiset liikkuvat vapaa-ajallaan yhä vähemmän. Työelämässä istumatyö on lisääntynyt monilla aloilla, mikä tarkoittaa päivittäisen fyysisen aktiivisuuden vähenemistä. Myös kotiaskareet ovat helpottuneet erilaisten kodinkoneiden ansiosta.

Autoilu on yleistynyt ja kävely- sekä pyöräilymatkat ovat lyhentyneet. Ihmiset viettävät paljon aikaa television ja tietokoneen ääressä liikunnan sijaan. Myös liikuntaharrastusten kalleus on este monille. Lisäksi kaupunkiympäristöjen suunnittelussa ei ole onnistuttu luomaan riittävästi tiloja liikunnalle. Nämä tekijät ovat johtaneet siihen, että suomalaisten fyysinen aktiivisuus on laskenut huolestuttavasti.

Suomalaisten liikkuvuus on ollut laskussa jo pidemmän aikaa. Erityisesti työikäisten keskuudessa arkiliikunnan määrä on vähentynyt huolestuttavasti viime vuosikymmeninä. Taustalla on useita syitä aina työelämän muutoksista kaupunkisuunnitteluun.

Yhä useamman työ on muuttunut istumapainotteiseksi toimistotyön ja etätyön yleistyttyä. Työpäivät kuluvat tietokoneen ääressä ilman taukoja ja fyysistä aktiivisuutta. Myös kotona siivous, pyykinpesu ja muut askareet sujuvat nappia painamalla, kiitos modernien kodinkoneiden. Kaupungissa hissit ja liukuportaat vievät vähäisenkin lihastyön pois arjesta.

Vapaa-ajan viettotavat ovat niin ikään muuttuneet passiivisemmiksi. Netflix on korvannut kävelylenkit ja some pelit liikunnalliset harrastukset. Moni vanhempi kuskaa lapsiaan autolla harrastuksiin sen sijaan, että käveltäisiin yhdessä. Myös liikuntaharrastusten kalleus on monelle este osallistumiselle.

Kaupunkisuunnittelussakaan ei ole panostettu tarpeeksi pyörätieverkoston kehittämiseen tai lähipuistojen rakentamiseen. Näin ollen monessa kaupungissa on puutteelliset puitteet arkiliikunnalle. Ei ihme, että suomalaisten vyötärönlinja kasvaa ja kansantauteja on enemmän kuin koskaan. On aika herätä tilanteen vakavuuteen ja ryhtyä toimiin liikunnan lisäämiseksi!

Liikkuvuuden vähenemisen vaikutukset

Vähäisen liikunnan on todettu lisäävän monia terveysriskejä. Kun fyysinen aktiivisuus vähenee, ylipaino ja lihavuus yleistyvät. Verenpaine nousee ja kolesterolitasot kohoavat, mikä kasvattaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa. Myös diabetes tyypin 2 riski kasvaa liikkumattomuuden myötä.

Työikäisten heikentynyt kunto näkyy työkyvyn ja tuottavuuden laskuna. Liian vähäinen liikunta vaikuttaa myös mielialaan, unen laatuun ja stressinsietokykyyn. Nämä kaikki tekijät kuormittavat yhteiskuntaa ja aiheuttavat mittavia kustannuksia terveydenhuollossa.

Liikunnan väheneminen on johtanut ylipainon ja lihavuuden selvään lisääntymiseen väestössä. Kun päivittäinen energiankulutus pienenee, mutta syöminen pysyy ennallaan, paino nousee väistämättä. Ylipaino puolestaan altistaa monille kroonisille sairauksille. Verenpaineen nousu ja kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöt ovat tyypillisiä lihavuuden seurauksia. Ne kasvattavat sydän- ja verisuonitautien riskiä merkittävästi.

Myös diabeteksen yleistyminen liittyy liikkumattomuuteen. Erityisesti tyypin 2 diabetes, joka on sidoksissa elintapoihin ja lihavuuteen, on lisääntynyt huolestuttavasti. Diabetekseen sairastutaan yhä nuorempana, mikäli elintavat eivät muutu.

Heikentyneen kunnon myötä myös työikäisten työkyky ja tuottavuus kärsivät. Sairauspoissaolot lisääntyvät ja jaksaminen laskee. Myös mielialaan ja stressinsietokykyyn liikunnalla on suotuisia vaikutuksia. Mielenterveyden häiriöt ovatkin yleisempiä liian vähän liikkuvilla.

Nämä moninaiset haitat kuormittavat yhteiskuntaa taloudellisesti ja inhimillisesti. On toimittava pikaisesti, jotta kansanterveys ei vaarannu entisestään liikunnan vähentyessä.

Lue myös: Matkailu jälleen nousussa: Suomalaiset haikailevat lämpöä

Keinoja suomalaisten liikkuvuuden lisäämiseen

Liikunnan edistämiseksi tarvitaan toimia useilla eri tasoilla. Perusterveydenhuollossa tulisi panostaa liikuntaneuvontaan ja seurata systemaattisesti ihmisten fyysistä aktiivisuutta. Liikunnan verovähennysoikeuksia voitaisiin laajentaa. Kaupunkisuunnittelussa tulisi kiinnittää enemmän huomiota pyöräilyyn ja kävelyyn sekä lähipuistoihin.

Työpaikoilla liikuntaohjelmat, taukoliikunta ja työmatkapyöräily ovat hyviä keinoja, myös koululiikuntaa tulisi lisätä nykyisestä. Liikuntaharrastusten tukeminen esimerkiksi seuratuen avulla on tärkeää. Näillä toimilla voidaan kannustaa suomalaisia liikkumaan enemmän.

Perusterveydenhuollossa kaikille pitäisi tarjota säännöllistä liikuntaneuvontaa elämäntapaohjauksen yhteydessä. Myös työterveyshuollossa tulisi seurata työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta ja antaa yksilöllistä ohjausta. Verotuksella liikuntaharrastamista voitaisiin tukea nostamalla liikunnan verovähennyskelpoista osuutta.

Kaupunkisuunnittelussa tulee panostaa pyörätieverkoston laajentamiseen sekä kävely- ja ulkoilureittien luomiseen asuinalueilla. Lähipuistot mahdollistavat arkiliikunnan lähellä kotia. Myös työpaikoilla on paljon mahdollisuuksia edistää liikuntaa työmatka- ja taukoliikunnalla sekä tarjoamalla työntekijöille liikuntaseteleitä.

Koulujen tulisi taata riittävä määrä liikuntatunteja viikossa sekä kannustaa välituntiliikuntaan. Nuorille tulisi tarjota edullisia harrastusmahdollisuuksia esimerkiksi seuratukien avulla, jotta raha ei olisi este liikunnalle. Näillä konkreettisilla toimilla voidaan saada aikaan muutosta parempaan suuntaan.

Yhteenveto

Suomalaisten liikkuvuus on tutkimusten mukaan vähentynyt merkittävästi viime vuosina, mikä on huolestuttava kehityssuunta. Taustalla on monia tekijöitä työelämän muutoksista yhdyskuntasuunnitteluun. Etätöiden yleistyminen on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt istumista. Myös kaupungistuminen on johtanut siihen, että lähiluontoon on hankalampi päästä liikkumaan.

Lisäksi lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat vähentyneet. Vähäisen liikunnan seurauksena erilaiset kansansairaudet, kuten diabetes, sydän- ja verisuonitaudit sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleistyvät. Myös mielenterveysongelmat lisääntyvät. Tämä taas johtaa terveydenhuollon kustannusten kasvuun.

Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan laajamittaisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä liikunnan edistämiseksi ja arjen istumisen vähentämiseksi. Työpaikoilla pitäisi kannustaa taukoliikuntaan, kouluissa lisätä liikuntatunteja ja kaupungeissa parantaa pyöräily- ja kävelymahdollisuuksia. Myös seuratoimintaa tulisi tukea nykyistä enemmän. On tärkeää puuttua asiaan ajoissa, jotta suomalaisten hyvinvointi ja terveys eivät vaarannu pitkällä aikavälillä.

Lue myös: Psyykkinen työhyvinvointi parantaa tuottavuutta ja yhteisöä