avioerot suomi
Suomi tunnetaan maailman onnellisimpana maana, mutta onnellisuus ei näytä ulottuvan avioliittoihin – avioero on Suomessa huomattavan yleinen ilmiö. Suomi nimittäin erottuu selvästi muista Pohjoismaista korkealla avioeroprosentillaan. Kun esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa avioliitoista päätyy eroon noin 40 prosenttia, Suomessa vastaava luku on peräti 55 prosenttia.

Mistä johtuu, että suomalaiset avioliitot hajoavat naapureita herkemmin? Syitä on useita. Yksi selittävä tekijä on individualistinen kulttuuri, joka korostaa yksilön vapautta ja itsenäisyyttä. Tämä ei tue parisuhteen ylläpitoa yhtä vahvasti kuin yhteisöllisemmät kulttuurit. Myös suomalainen hiljaisuuden kulttuuri saattaa johtaa kommunikaatio-ongelmiin puolisoiden välillä. Lisäksi suomalaisten juomatavat rasittavat monia liittoja.

Tilastojen valossa avioerot yleistyivät Suomessa voimakkaasti 1960-luvulla tapahtuneen arvomurroksen myötä. Samaan aikaan myös lainsäädäntö muuttui: vuonna 1988 tuli voimaan uusi avioliittolaki, joka helpotti avioerojen saamista. Siitä lähtien avioeroprosentti on pysynyt korkealla 50-60 prosentin tasolla. Viime vuosina erojen määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.

Asiantuntijat ovat huolissaan korkean avioeroasteen vaikutuksista. Ero rasittaa puolisoita henkisesti ja taloudellisesti. Myös lasten hyvinvointi kärsii vanhempien erosta. Siksi on tärkeää pohtia keinoja avioliittojen tukemiseen. Parisuhdetaitojen opettaminen kouluissa voisi auttaa nuoria sitoutumaan liittoihin. Lisäksi avioliittoneuvontaan panostaminen ja matalan kynnyksen tukipalvelut voisivat ehkäistä eroja. Ilman toimenpiteitä Suomi uhkaa jäädä Pohjoismaiden yksinäisten susien yhteiskunnaksi.

Asiantuntijat: Individualismi ja tasa-arvo ruokkivat erohaluja

Miksi suomalaiset avioliitot päätyvät eroon selvästi useammin kuin muissa Pohjoismaissa? Asiantuntijat nostavat syiksi muun muassa individualismin, naisten aseman muutoksen sekä lainsäädännön.

”Individualistisessa kulttuurissa oma vapaus ja itsensä toteuttaminen ovat tärkeitä arvoja. Parisuhde ja perhe-elämä eivät välttämättä sovi yhteen tämän ajattelutavan kanssa”, sanoo Väestöliiton perheterapeutti Susanna Mehtonen.

Myös naisten ja miesten välinen tasa-arvo on vaikuttanut avioerojen yleistymiseen. “Naiset ovat nykyään taloudellisesti itsenäisiä ja koulutettuja. Tämä on madaltanut kynnystä lähteä epätyydyttävästä liitosta”, Mehtonen analysoi.

Helsingin yliopiston sosiologian professori Pekka Puskala puolestaan korostaa asennemuutosta. ”Avioliitosta lähtö ei ole enää samanlainen tabu kuin ennen. Yhä useammat ajattelevat, että oma onnellisuus on tärkeämpää kuin hinnalla millä hyvänsä yhdessä pysyminen.”

Myös avioeron helppous vaikuttaa. Suomessa ero saadaan läpi nopeasti eikä liiton purkamiseen tarvita erityisiä perusteita.

“Lainsäädäntö mahdollistaa sen, että avioliitosta lähdetään kevyemmin perustein. Monissa maissa avioero on paljon monimutkaisempi ja hitaampi prosessi”, Puskala huomauttaa.

Asiantuntijat kaipaavat yhteiskuntaan enemmän avioliittoja tukevia rakenteita. Esimerkiksi parisuhdetaitoja ja tunnetaitoja pitäisi opettaa nuorille jo kouluissa. Myös avioliittoneuvontaan tulisi panostaa nykyistä enemmän ja madaltaa kynnystä hakea apua.

”Tarvitsemme helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja, joihin on mahdollista hakeutua jo pienten ongelmien ilmaantuessa. Näin voitaisiin ehkäistä eroja ennakolta”, Väestöliiton Mehtonen sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan siis sekä asennemuutosta että konkreettisia toimia, jotta Suomi ei jäisi Pohjoismaiden yksinäisten susien yhteiskunnaksi.

Lue myös: Suomen syntyvyys notkahtaa pohjalukemiin – mistä on kyse?

Avioero aiheuttaa seurauksia erityisesti lapsille ja taloudelle

Suomen korkea avioeroaste heijastuu monin tavoin yhteiskuntaan. Avioero aiheuttaa seurauksia niin lapsille kuin taloudelle.

Tilastokeskuksen mukaan jo lähes 30 prosenttia lapsista elää yhden huoltajan perheessä. Määrä on kasvanut tasaisesti, sillä avioerojen myötä yhä useampi lapsi joutuu kokemaan perheen hajoamisen.

Asiantuntijoiden mukaan vanhempien ero on lapselle aina traumaattinen kriisi, josta toipuminen vie aikaa. Osa kärsii lyhytaikaisista stressioireista, mutta toisille voi kehittyä pitkäaikaisia ongelmia ihmissuhteissa ja mielenterveydessä. Myös koulumenestys voi väliaikaisesti heikentyä.

”Lapsen elämän perusturvallisuus järkkyy eron myötä. Hän joutuu sopeutumaan uuteen arkeen ja usein vaihtamaan kotia”, sanoo lastenpsykiatri Sanna Jokinen.

Myös taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Kahden kotitalouden pyörittäminen rasittaa molempien vanhempien taloutta, mikä heijastuu lasten elintasoon. Eroperheissä köyhyysriski onkin jopa kolminkertainen verrattuna ydinperheisiin.

”Moni joutuu tiukentamaan taloudellista vyötä väkisin molemmilla puolilla. Se voi tarkoittaa luopumista harrastuksista ja lomamatkoista”, sosiologian professori Mikko Niemelä sanoo.

Korkea avioeroaste on myös vähentänyt halukkuutta sitoutua avioliittoon. Kun liittojen hajoaminen on arkipäivää, harvempi uskaltaa luvata elinikäistä rakkautta alttarilla. Avioliittoinstituution suosio on laskenut tasaisesti.

”Nuoret aikuiset solmivat yhä useammin avoliiton, josta on helpompi lähteä. Avioliitto koetaan isompana sitoumuksena”, Niemelä toteaa.

Yhteiskunnan olisi syytä pohtia keinoja avioliittojen ja perheiden tukemiseksi. Parisuhdetaitojen opetus, avioliittoneuvonta sekä taloudellinen tuki yksinhuoltajille voisivat olla askelia oikeaan suuntaan. Näin voitaisiin lieventää erojen kielteisiä vaikutuksia ja tukea lasten hyvinvointia myös eron jälkeen.